Välillä astuu harhaan

Viimepäivinä on joku toinen suunnitellut tekemiset vähän paremmin. Niinkuin Olavi Uusivirta laulaa. Omat aikataulut ja suunnitelmat ovat menneet aivan sekaisin ulkopuolisten tekijöiden ansiosta. Mitäs sitten tehtäis, isketäänkö hanskat naulaan ja todetaan, että se oli siinä? Vai mitä?

Kun valitsee itselleen tavoitteen ja sitoutuu siihen, tuntuu usein syntyvän myös pakko toteuttaa tavoitteeseen tähtäävää toimintaa päivittäin. Tai epäonnistuu. Tai se tavoite karkaa. Tai…

Näin käy helposti esimerkiksi uudenvuodenlupauksilla: Nyt läskit pois ja kuntokuuri päälle! Buukataan kuntosalivuoro. Hankitaan – tai ollaan jo saatu joululahjaksi – kuntolaite. Tai sukset. Aloitetaan reippaasti ja voimalla.

Alkuinnostuksen voimalla painellaan ensimmäinen viikko, verenmaku suussa. Toisella viikolla aletaan höllätä vähän, kun kroppa ei ihan kestäkään niin rankkaa päivittäistä tekemistä.

Sitten tulee se ensimmäinen suunnittelematon välipäivä.

Ja toinen.

Seuraavaksi onkin jo Vappu ja ‘vielä ehtii kesäkuntoon’-kiima. Vaikka kaiken olisi voinut tehdä jo valmiiksi, jatkamalla sitä kuntosalilla käyntiä läpi kevään. Epäonnistumisen mörkö estää seuraavalla kerralla vielä tehokkaammin, kun odotusarvoksi muodostuu epäonnistuminen.

Ainoa neuvo tilanteessa, jossa astuu harhaan, on jatkaa. Antaa itselleen anteeksi, mutta palata takaisin ruotuun, löytää rytmi ja into uudestaan. Sillä – jos ihan rehellisiä ollaan – jokainen repsahtaa jossain vaiheessa. Oli projekti tai tavoite minkälainen tahansa, aina tulee takaiskuja tai luovutushetkiä.

Ei ole niinkään kysymys siitä, että jos retkahtaa. Kysymys on enemmän siitä, miten siitä palautuu.

Tai niinkuin lontoonkielellä sanotaan: It’s not a question whether you fall or not. It’s a question of how you bounce back, better.

Palaamiseen tarvitaan vain se pieni tietoinen päätös. Tehdään se tänäänkin.