Tavoitteiden asettaminen on työlästä ja raskasta. Siinä joutuu pysähtymään vaikeiden kysymysten keskelle ja tekemään päätöksiä. Päätöksiä, jotka eivät toteudu, koska elämä.

Kuulostaako tutulta?

Väitän, että nykyisin tavoitteiden asettamisesta on tehty tarpeeton mörkö. Toki, niiden asettamiseen ja seuraamiseen tarvitaan hieman aikaa. Olennainen kysymys on kuitenkin se, mistä tuo aika on pois.

Ja mitä tuo tavoitteisiin sijoitettu aika tuo lisää.

Tavoitteiden asettaminen kuitenkin tuo kuitenkin ainakin seuraavat hyödyt mukanaan:

1. Tavoitteiden asettaminen auttaa sinua suunnittelemaan elämästäsi sellaisen kuin haluat.
2. Tavoitteiden asettaminen ja seuraaminen helpottaa sinua näkemään saavutuksesi ja etenemisesi kohti suurempaa tavoitettasi.
3. Tavoitteiden asettaminen – ja erityisesti niiden saavuttaminen – auttaa sinua elämään onnellisemmin.

Lue kohdat uudestaan. Mieti hetki, mitä ne tarkoittavat elämässäsi.

Käydään kohdat läpi tarkemmin.

Tavoitteiden asettaminen auttaa sinua suunnittelemaan elämästäsi sellaisen kuin haluat.

Useimmat ihmiset elävät päivästä toiseen reagoimalla päivän tapahtumiin. Me luovutamme päätöksenteon ulkopuolelle, annamme muiden tehdä päätökset puolestamme. Kuitenkin asettamalla tavoitteita voimme tehdä varmoja päätöksiä päivän aikana, sillä päivällämme on merkitys: tavoitteen täyttäminen ja saavuttaminen. Tavoitetta kohti pyrkiminen tuo varmuutta päätöksien tekemiseen. On helpompi sanoa “EI”, kun sen pystyy perustelemaan varmasti oman tavoitteen kautta!

Tavoitteiden asettaminen ja seuraaminen helpottaa sinua näkemään saavutuksesi ja etenemisesi kohti suurempaa tavoitettasi.

Unelma on suurin tavoite. Menestyjän ajattelussa unelma on selkeä suunta, mitä kohti kaikki päätökset ja tavoittelu tapahtuu. Unelma saattaa muuttua ajan myötä, kun tulee lisää tietoa ja lisää ymmärrystä omasta ajattelusta. Se on osa kasvamista.

Tavoitteen voi asettaa koskemaan vain yhtä osaa elämästä. Sanotaan, että työurasi on hyvällä mallilla, mutta olet panostanut siihen niin paljon aikaa, että terveytesi ei ole aivan tikissä. Voit siis asettaa tavoitteeksi terveellisemmät elämäntavat, pilkkoa ne liikunnan, ravitsemuksen ja levon suhteen, ja näin suunnata ajankäyttösi näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Etenemisen näkeminen ja seuraaminen ovat olennainen osa tavoitteen asettamista. Tästä syystä tavoite pitää pilkkoa niin pieniksi suupaloiksi, että onnistumisia tulee lyhyellä aikavälillä ja näkyvästi. Pitemmällä aikavälillä pienet onnistumiset muuttuvat saavutuksiksi ja näin tukevat etenemistä kohti unelman saavuttamista!

Tavoitteiden asettaminen – ja erityisesti niiden saavuttaminen – auttaa sinua elämään onnellisemmin.

Saavuttaminen vapauttaa mielihyvähormoneita ja saa olon tuntumaan, no, hyvältä. Kun asetat tavoitteita elämässäsi ja teet valintoja noita tavoitteita kohti, tunnet olevasi oman elämäsi ohjaksissa. Tunne oman elämän hallinnasta poistaa sumun ja huolen elämän etenemisestä: koska hallitset elämääsi, voit olla onnellisempi ilman turhia huolia.

Tutkimustenkin mukaan ihmiset, jotka asettavat itselleen tavoitteita ja toimivat niiden saavuttamisen eteen, ovat onnellisempia kuin ne, jotka eivät aseta tavoitteita.

Kaikessa on kuitenkin mutka matkassa

Ensinnäkin omat aiemmat kokemukset tekevät tavoitteellisen ja merkityksellisen tavoitteen asettamisen vaikeaksi. Epäonnistumiset, luovuttamiset ja yllätykset ovat muodostaneet mieleesi jo selvät sävelet siitä, miten mahdotonta on asettaa tavoitteita seuraavalle vuodelle. Nuo asenteet ovat suurin vastustajasi alusta loppuun.

Toiseksi meillä on paha tapa rajoittaa ajatteluamme ajan suhteen. Perustamme ajankäytön ajatuksemme tälle hetkelle ja tämän hetken tekemiselle. Emme näe tyhjää ajankäyttöä ongelmana emmekä edes huomaa tuhlaavamme aikaa turhuuksiin. Kuitenkin tavoitteen asettaminen ja sen saavuttamista kohti tehty prosessi vapauttavat lisää aikaa, koska ajan käyttö on ajateltua. Se katoaa turhasta ajankäytöstä, joka ei edistä mitään tehtävää elämässäsi.

Kolmanneksi se ikävin totuus. Tavanomainen tavoitteiden asettaminen ei yleensä toimi, koska se tehdään liian optimistisesti, liian epämääräisesti ja ilman aikarajaa. Tämän lisäksi unohdetaan suurin onnistumisen tappaja.

Oma ajattelu.

Tavoitteen eteen tehtävä työ vaatii muutosta tämän hetkiseen tekemiseen. Tekemisen muuttaminen ei pelota ketään: jos haluan tulla parempaan kuntoon, minun pitää alkaa kuntoilla. Selvä juttu. Mutta pelottavaa on se, miten minun pitää itse muuttua, että tuo kuntoilu muuttuu tavoitteen edellyttämällä tavalla rutiiniksi ja alkaa vaikuttaa positiivisesti kunnon kehittymiseen!

Tavoitteiden asettaminen on kaikin tavoin hyödyllistä ja lisää hyvinvointia. Tavoitteiden saavuttamisen suurin este asuu sisälläsi.

Haasta itsesi. Varaa ilmainen tavoitteen kartoitusaika ja katsotaan, miten sinä voit saavuttaa tavoitteesi vuonna 2019!

https://calendly.com/ntuition

Mikä on minun elämäni tarkoitus? Mikä minun elämässäni on merkityksellistä? Mitä olen oikein saanut aikaiseksi?

Ihmiskunta on tutkiskellut näitä kysymyksiä kautta aikojen. Ne muodostavat pitkälti sekä uskonnollisen että filosofisen pohdiskelun ytimen. Mikä on minun tarkoitukseni tai merkitykseni maailmassa. Elämän aikana kasvuun ja kehittymiseen kuuluu näiden asioiden pohtiminen jossain vaiheessa.

Valitettavan usein pohdiskelu alkaa kuitenkin henkisestä umpikujasta. ”Minusta tuntuu, että olen hukassa. Työ ei tunnu enää samalta, elämä tuntuu samealta rutiinilta.” ”Olen hukannut elämäni tekemällä työtä, josta en saa minkäänlaista tyydytystä.” Tällaisia tekstejä olen nähnyt viimeaikoina eri sosiaalisen median kanavissa aivan eri elämänalojen ihmisten ilmaisemina. Itselleni kysymykset ovat tuttuja pitkään jatkuneen työttömyyden kautta, viimeisimpänä kuitenkin ikäkausikriisin esiintuomina. Täytin juuri viisikymmentä, eli elämän puoliväli on saavutettu: mitä olen saanut tähän mennessä aikaiseksi?

Adam Leipzig, amerikkalainen esittävän taiteen, teatterin ja elokuvien tuottaja, kertoo tarinaa korkeakoulunsa 25-vuotiskurssijuhlasta. Vuosikurssin tapaaminen pidettiin lämpimässä kesäsäässä ja illan edetessä juhlahumu ja musiikki voimistuivat juhlateltassa. Melun kasvaessa väki alkoi siirtyä teltan ulkopuolelle voidakseen jutella rauhassa ja huutamatta.

Keskustellessaan kurssitovereittensa kanssa Leipzig teki hämmentävän huomion. 80% keskustelukumppaneista oli tyytymättömiä elämäänsä. Heillä saattoi olla upea ura, merkittävä asema ja heitä voi kutsua rikkaiksi ja hyvinvoiviksi. Kuitenkin heitä kalvoi epäilys siitä, että he olivat hukanneet elämänsä. He tunsivat elämänsä merkityksettömäksi.

Adam Leipzig luotasi tovereitaan ja näiden ajatuksia elämästä hieman enemmän. Hän huomasi, että nuo 20%, jotka olivat tyytyväisiä omaan elämäänsä, olivat opiskelleet opiskelemisen ilosta ja innostuksesta opintojensa aihetta kohtaan. He olivat suuntautuneet aloille, jotka eivät olleet seksikkäitä tai menestyksen mittareita. Heistä oli tullut historian tutkijoita tai opettajia, taidetuntijoita tai taiteilijoita.

Hän sai tiivistettyä näiden 20% onnellisuuden viiteen kysymykseen, joiden vastaukset antavat yhdessä elämän tarkoituksen tai merkityksen. Tähän kysymykseen etsitään kiivaasti vastausta ja elämän tarkoitusta varten on kirjoitettu lukematon määrä kirjoja, lehtiä, artikkeleita ja romaaneita. Elämän tarkoituksen etsimistä varten järjestetään seminaareja, luentoja, koulutuksia, workshoppeja ja retriittejä. Kuitenkin seuraavien viiden kysymyksen pohtiminen ja niihin rehellisesti vastaaminen antaa varsin hyvä kuvan siitä, mikä on juuri sinun elämäsi ydin, intohimosi, innostuksesi ja merkityksesi. Elämäsi tarkoitus.

Nämä kysymykset ovat:

1. Kuka minä olen?
2. Mitä minä teen?
3. Ketä varten minä teen sitä?
4. Mitä nuo ihmiset haluavat tai tarvitsevat?
5. Miten he muuttuvat sen seurauksena, mitä heille teen?

Ensimmäiset kaksi ovat varsin helppoja, mutta loput kolme vaativat jo useimmiten syvempääkin pohtimista. Eikä näihin kysymyksiin ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia. Ja vaikkei niihin suoraan vastausta löytäisikään, toimivat ne erinomaisena pohjana itsetutkiskelun ja itsetuntemuksen kehittämisessä.

Usein päästämme itsemme liian helpolla näiden kysymysten kanssa. Joko luovutamme tai toteamme, että ovat liian itsestään selviä. Ajattelumme suojamekanismit estävät meitä ja suoratoistoelokuvat ovat liian helposti saatavilla.

Ota itsellesi hetki aikaa, kynä ja paperia, ja vastaa näihin kysymyksiin. Saatat yllättyä vastauksista. Tai siitä, kuinka haastavaa on saada tiivistettyä vastaukset yhteen lauseeseen.

Mikäli elämä tuntuu vieläkin sumussa puskemiselta, varaa ilmainen puolen tunnin valmennustuokio. Katsotaan yhdessä, löydettäisiinkö se majakka sinne sumuun ohjaamaan kirkkaammille vesille!

Sain viimein valmiiksi pitkään päässäni pyörineen webinaarin. Ensimmäinen pilottiwebinaari on pian, minkä jälkeen webinaari “Askelmerkit onnistumiseen” tulee tarjolle laajemminkin.

Tavoitteenani on rakentaa tuosta webinaarista viisiosainen verkkokurssi, johon liittyy lisäksi henkilökohtaista valmennusta. Mikä olisikaan parempi kuin aloittaa seuraava vuosi onnistumalla uuden vuoden lupauksessa?!

Juuri nyt on vielä voimassa valmennustoimistoni mustan viikon tarjous ja Joulutarjous verkkokaupassa. Kahdessa tunnissa ehtii hienosti kirkastamaan oman unelmansa, sen ison karvaisen ja röyhkeän tavoitteen, jota kohti kääntää koko elämänsä. Toisen tunnin aikana ehditään rakentamaan välitavoitteita ja tehtäviä, joilla tuota karvaista kaveria lähestyy rohkeasti!

Linkki Holvin verkkokauppaani: http://holvi.com/shop/NTuition/

Tämä mainos ei tarkoita sitä, että sisältö muuttuisi ‘kaupalliseksi’. Jatkan tavoitteista, jaksamisesta ja saavuttamisesta kirjoittamista vanhaan tapaan. Etenkin nyt, kun yksi tavoitetehtävä on valmis!

Sinä et tiedä kaikkea. Tiesithän sen?

Teet loppujen lopuksi aika vähän sellaisia asioita, joita joku muu ei olisi jossain vaiheessa elämäänsä tehnyt. Aika monessa tapauksessa ei kannata keksiä pyörää uudelleen: joku voi tasoittaa tietäsi, poistaa turhia esteitä ja haasteita osaamisellaan. Loppujen lopuksi tämä voi auttaa sinua pääsemään perille nopeammin.

Mutta vain, jos olet valmennettavissa. Ja olet tunnistanut oman valmennuksen tarpeesi.

(Huom. Käytän tässä suomenkielistä sanaa valmentaja tarkoittamaan yleisesti käytettyä coach-nimikettä kattamaan business, life ja mentalcoaching toiminnat, eli kaikenlaisen henkisen ja ajatuksellisen valmennuksen. En tarkoita siis urheiluvalmennusta.)

Viisi elämäntilannetta, joissa valmentajasta on sinulle hyötyä:

1. Sinusta tuntuu siltä, että tilanteesi on epäselvä. Olet jumissa elämässäsi ja tilanteessasi, etkä näe selkeitä ratkaisuvaihtoehtoja.
2. Sinulla on vahva tunne siitä, että et selviydy käsillä olevasta. Et kykene keskittymään lopputulokseen, näet vain epäonnistumisia tai rajoittavia haasteita. Olet omien rajoittavien uskomustesi kahlitsema.
3. Tarvitset jonkun, joka asettaa sinut vastuuseen henkilökohtaisella tasolla tekemisistäsi. Haluat olla päättäväisempi, tarttua toimeen tai tarvitset apua oman visiosi luomiseen.
4. Haluat kasvaa ja oppia uusia taitoja. Tähän liittyy myös halu muuttaa tapoja ja tottumuksia, luoda uusia tapoja. Visiota löytyy, mutta suunnitelma puuttuu.
5. Sinusta tuntuu siltä, ettet pysty keskustelemaan tilanteesta kenenkään lähelläsi olevan kanssa. Haluaisit keskustella tilanteesta ulkopuolisen tahon kanssa, joka pystyy tuomaan keskusteluun uusia ajatuksia.

Mikäli tunnet, että olet umpikujassa, jumissa tai vaihtoehdot ovat hämäriä tai sumuisia, ota ihmeessä yhteys valmentajaan. Jo yksi tehokas valmennustunti voi avata mahdottomalta tuntuvan umpisolmun ja auttaa eteenpäin hektisessä työympäristössä!

Oletko valmis valmennettavaksi?

Valmennettavana sinun tulee pitää huoli siitä, että pystyt olemaan valmennustilanteessa

• Lähestyttävä
• Tarkkaavainen
• Vastaanottavainen
• Utelias omien ajatustesi suhteen
• Objektiivinen
• Luottavainen
• Nöyrä
• Kiitollinen

Lyhyesti tämä tarkoittaa sitä, että kykenet kuuntelemaan tarkkaavaisesti sekä valmentajan kysymyksia että omia vastauksiasi. Seuraavassa kuusi asiaa, jotka kertovat oletko valmis valmennettavaksi – ja samalla, miten parannat mahdollisuuksiasi saada valmennuksesta parhaan hyödyn itsellesi!

1. Kysyn usein neuvoa ja muiden ajatuksia keinoista, miten voisin parantaa toimintaani ja miten voisin kehittyä.
2. Kun saan palautetta tai kritiikkiä, pohdin palautteen sisältöä ennen kuin puolustaudun kritiikkiä vastaan.
3. Kun saan palautetta tai kritiikkiä, kysyn lisätietoja selvittääkseni, miten voin kehittyä tai parantaa suoritustani jatkossa.
4. Viimeisimmän vuoden aikana olen muuttanut näkemystäni tai lähestymistapaani jonkun antaman neuvon ansiosta.
5. Katson, että tärkein tehtäväni on pitää huolta siitä, että muutkin onnistuvat ja saavuttavat tavoitteensa.
6. Esimieheni on kiinnostunut ammatillisesta kehittymisestäni ja koulutuksistani.

Mikäli pystyt edes hetkittäin sitoutumaan joihinkin noista kuudesta kohdasta, olet valmis valmennettavaksi. Et välttämättä kykene toimimaan näin tavallisessa arjessa, mutta tunnet itsesi niin hyvin, että tiedät tarpeen vaatiessasi olemaan vastaanottavainen vaikka sinua haastettaisiin kovastikin haastamaan ajattelusi.

Kuudes kohta on kaksijakoinen: mikäli esimiehesi ei ole kiinnostunut ammatillisesta kehittymisestäsi, voi olla, ettei hän tiedä halustasi kasvaa ja kehittyä tehtävässäsi. Tästä luulosta johtuen sinua voidaan pitää haluttomana kehittämään itseäsi, vaikkei se pitäisikään paikkansa.

Mikäli kehityskeskustelut tai vastaavat arvioinnit hoidetaan yrityksessä hyvin, tämän ei pitäisi olla ongelma: haasteena on löytää oma polku ja ne koulutukset, jotka vievät sinua eteenpäin, kohti omaa unelmatilaasi. Valmentaja pystyy kirkastamaan tämän unelmatilan, mikäli et itse saa sitä selvitettyä ja kiteytettyä mielessäsi. Kun tämä majakka on sytytetty, on sitä kohti helpompi suunnistaa elämäntilanteiden muuttuessa!

Pystyt parantamaan valmennusvalmiuttasi seuraavan pienen harjoituksen myötä. Kun joudut vastakkain ajatusten tai ideoitten kanssa, jotka kohdistuvat työhösi, työn tekemiseesi ja näiden parantamiseen, kysy ennen vastaamista:

1. Miten ajattelit tämän tapahtuvan?
2. Kertoisitko lisää tästä asiasta?
3. Voisitko kertoa tarkemmin, mitä tarkoitat?

Kuuntele parhaasi mukaan ja objektiivisesti, ilman tunteita, mitä vastapuoli kertoo. Tämä saattaa osoittautua yhdeksi käänteentekevistä tilanteista elämässäsi, ja muuttaa kaiken. Niin työssä kuin omassa ajattelussasikin.

Lopuksi: kokeilematta et voi tietää, auttaako vai muuttaako valmentajan kanssa työskenteleminen. Valmennus ei ole kertaluonteinen tapahtuma, se on prosessi. Prosessin luonteen mukaisesti kannattaa varata aikaa valmennusprosessiin. Valmennus haastaa sinut muuttamaan ajattelutapaasi pitkän aikavälin aikana, eikä ole mikään pikalääke tai laastari vain tämän hetken haasteisiin. Varaa vähintään muutama kuukausi valmennukselle ja avaa ajattelusi muutokselle!

Ota yhteyttä jo tänään! Kerron mielelläni lisää!
jorma.p(at)gmail.com
045 278 3988

Yhdeksäsluokkalaiset ovat tässä vaiheessa vuotta vakavan paikan edessä. Keväällä, helmi-maaliskuun aikana on yhteishaku, jossa 16-vuotiaat päättävät ensimmäisestä ammatillisesta valinnastaan. Viimeisen peruskoulusyksyn aikana opintojen ohjauksen tunneilla käsitellään erilaisia ammatteja ja uravaihtoehtoja.

Sain kunnian vierailla paikallisessa yhtenäiskoulussa, jossa pidin reilulle neljällekymmenelle ysiluokkalaiselle kahden tunnin vahvuusvalmennuksen. Valmennuksessa käsittelin erilaisuutta, erilaisia ajattelutyylejä, vahvuuksia, niiden tunnistamista ja vahvuuksien ja heikkouksien suhdetta.

Monella tapaa tapahtuma oli opettavainen. Yhdeksäsluokkalaiset ovat ajattelutyyliteorian mukaisesti vielä tiukasti kahden ensimmäisen funktionsa kahlehtimia. Tästä johtuen ajattelu on varsin mustavalkoista ja tiukkaa: reaktiot sosiaalisissa tilanteissa – etenkin uusissa, yllätyksellisissä ja stressaavissa – varsin teräviä ja nopeita.

Otin tehtäväkseni ajatusten herättelyn.

Kaiken kaikkiaan kaksi oppituntia osoittautui lyhyeksi ajaksi. Vaikka oppitunnin pituus on teoriassa 45 minuuttia, meni tunnin alusta huomattava osa hukkaan, kun kaksi luokkaa järjestäytyi yhteen oppimistoritilaan. Välillä ollut lounastauko sai aikaan saman tyylisen tilanteen toisen tunnin alussa. Kahdesta 45 minuutin oppitunnista tuli korkeintaan yksi kokonainen, tehollinen tunti.

Tehtävät olivat selkeitä ja pääosin nuoret ymmärsivät, mitä piti tehdä. Paitsi ne pari molemmilta luokilta, joiden tehtävä oli olla aina joko eri mieltä tai täysin talutettavassa tilassa.

Keskustelu vahvuuksista ja esikuvista osoittautui vaikeaksi. Varsin moni ryhmästä ihmetteli tyhjää paperia ja väitti kiven kovaa, ettei heillä ole vahvuuksia. Tai etteivät he tiedä, mitä vahvuutensa ovat. Samoin kävi, kun kysyin esikuvia ja syitä esikuvien valintaan.

Poikkeuksia tietenkin on. Esikuvista saatiin kaksi hienoa esitystä, joista toisessa oli saatu paperille viisi esikuvana toimivaa henkilöä ja vahvoin perustein. Toisessa tapauksessa esikuvansa esitellyt oppilas toi myös esiin vahvan vakaumuksen ja arvot, joita esikuvaksi valittu edusti. Selvästi nämä arvot resonoivat nuoren ihmisen omia arvoja, ja voisin väittää, että tästä nuoresta kuullaan vielä.

Sain ennen ja jälkeen valmennusta paljon kommentteja sosiaalisessa mediassa tällaisten valmennusten tarpeellisuudesta kouluissamme. “Teet hyvää työtä… Nuoret ovat niin sekaisin tulevaisuutensa suhteen, että jotain tällaista pitäisi tehdä…”, kommentoitiin. Myös tarinat, joita kuuluu ammatillisesta koulutuksesta puhuvat samaa: nuoret ajautuvat ammatillisiin oppilaitoksiin kavereitten vanavedessä aloille, joihin heillä ei ole minkäänlaista mielenkiintoa. Jos linjalle otetaan 15 nuorta, joista kolme on innostunut asiasta, viisi haluaa opiskella, jää jäljelle vielä seitsemän, joille opinnot ovat pakkopullaa. Seitsemän nuorta, joista osa pettyy kouluun ja opetukseen, eikä kukaan päädy alan töihin.

Toivottavasti tästä valmennuksesta oli vajavaisuuksineenkin hyötyä edes muutamalle tulevan päätöksenteon edessä. Etteivät kaikki valuisi työelämään jonkun toisen odotusten mukaan tai kavereitten vanavedessä, vaikka vahvuudet ja luontaiset taipumukset antaisivat paremmat eväät muunlaisissa tehtävissä.

Miten oma uravalintasi onnistui, ensimmäisellä kerralla? Tuntuuko siltä, että olisi mahdollisesti aika harkita ja tarkistaa, minne ne omat vahvuudet ja taipumukset luontaisesti vievät?

Koskaan ei ole liian myöhäistä seurata sydämen ääntä! Ota yhteyttä!

Kuulin joku päivä sitten aika vahvan väitteen. Eräs tuttu totesi, kun tuli puheeksi mielikuvitus ja kyky unelmoida, ettei hänellä ole mielikuvitusta edes ruokakaupassa. Kulkee siis kiltisti totutun kaavan mukaan vihannesosaston, lihat ja leikkeleet, maitohyllyt ja leivät, kunnes saapuu kassalle suurin piirtein samat ostokset kerrasta toiseen keränneenä. “Ellei vaimo laita ostoslistaan jotain erityistä”, oli lisäkommenttina.

Oli aika pysäyttävä mielipide. Ei siihen paljoa ole sanomista, jos toinen väittää näin vahvoin argumentein elävänsä hetkessä. Kädestä suuhun.

Omien tavoitteitten asettaminen ja niiden täyttymisen tunnistaminen tuntuu olevan useammallakin hukassa omassa elämässään. Oman kokemukseni mukaan LinkedInissä kirjoittavat ne superolennot, joiden kohdalla kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Kuinka moni on oikeasti ihmisenä rikki, tilanteessa, jossa ulkoa opitut mantrat toimivat ulospäin osaamisen ja taitavuuden näyttämisenä? Samaan aikaan kuitenkin oma elämä ja maailma pyörii pienten tekemisten kierteessä, ilman oman elämän selkeää suuntaa tai edes hämärää tavoitetta.

Osallistuin eilen verkkokirjoittamisen webinaariin, jossa annettiin lopuksi pieni tehtävä. Tehtävä on yksinkertainen ‘aivojumppa’, joka toimii myös mielikuvituksen ja haaveilun käynnistäjänä. Luovan kirjoittamisen piirissä puhutaan aamusivuista, joiden tarkoituksena on tappaa tyhjän paperin kammo.

Menetelmä on seuraavanlainen.

Ota eteesi paperi. Käteesi kynä.

Aseta puhelimesta tai kellosta hälytys 10 minuutin päähän.

Ala kirjoittaa. Kirjoita niin paljon kuin ehdit ja kykenet ennen hälytystä.

Älä nosta kynää paperista ennenkuin aika loppuu.

Aamusivujen ajatuksena on kirjoittaa suodattamattomana kaikki, mitä mieleen tulee. Mielikuvitus tai unelmointiharjoituksessa koukku on suoltaa paperille kaikki, mitä tulee mieleen jostain tietystä aiheesta.

Unelman muodostamisen tai sen kirkastamisen yhteydessä hyvänä kysymyksenä toimii “miltä elämäni tuntuu vuoden kuluttua?” tai “missä olen kolmen vuoden päästä, kun kaikki on kunnossa ja hyvin?”

Ajattelulla on valtava voima elämässämme. Aivomme työstävät kokemuksiaan koko ajan, suodattaen jopa unen aikana olennaiset ja epäolennaiset asiat toisistaan. Olennaisiksi ne näyttävät katsovat sellaiset asiat, jotka ovat selkeitä, pelkistettyjä ja aktiivisesti mielessä.

Miksei siis unelma paremmasta tai toivetilasta?

Joskus tulppa ei aukea kuitenkaan yksin. Tarvitaan joku, joka ravistelee tavanomaisuuksia pois ajattelusta. Kysyy sen vaikean kysymyksen tai parikin, jotka tasoittavat tietä uuteen oivallukseen. Ellei tällaista sparraajaa löydy läheltä, on osaava valmentaja lähellä: Ota yhteyttä!

Avataan ajattelun tulpat yhdessä!

Terveisin, Ajattelun Putkimies.

Hei taas!

Tällä kertaa kopioin tyynesti kahdeksan kohdan listan eräältä ajatteluuni vaikuttaneelta valmentajalta ja puhujalta, jonka “Munkki joka möi Ferrarinsa”-kirja avasi silmäni muutokselle ja muutoksen mahdollisuuksille. Tai oli ainakin yksi niistä kirjoista, jotka ovat jääneet vahvasti mieleeni Coelhon “Pyhiinvaelluksen” ja Dalai Laman “Myötätunnon” myötä.

Kyseessä on Robin Sharma, joka järjestää maailmalla megaluokan tilaisuuksia, joissa hän pureutuu syvälle onnistumisen, saavuttamisen ja maailmanluokan huippujen tapoihin ja ajattelutapoihin.

Listan nimi on “miljardöörien kahdeksan ajattelutapaa”, jotka tekevät huipulle nousseista – kuten Richard Branson tai Elon Musk – erilaisia, kuin meistä muista.

Ajatus #1: Elleivät muut naura, on unelma liian pieni.

Ajatus #2: Matka tulee olemaan raskas, mutta sen kulkeminen on sen arvoista.

Ajatus #3: Mitä suurempi unelma, sitä tärkeämpi on erinomainen tiimi.

Ajatus #4: Onni suosii periksiantamattomia [ja rankaisee passiivisia].

Ajatus #5: Se, joka tarjoaa arvokkainta ihmisille, voitttaa.

Ajatus #6: Saavuttaakseen sellaisia tuloksia, joita vain harvat saavuttavat, pitää ajatella ja toimia rutiinien mukaan, joita vain harvat tekevät.

Ajatusmalli #7: Viimevuoden mestaruustason suorituskyky on tämän vuoden aloitustaso.

Ajatusmalli #8: Miksi tehdä sitä, ellei se tule olemaan hauskaa?

Kuulostavat kovin tutuilta, vai mitä?

Unelmoi suuria. Tee unelmasta toive, toiveesta tavoite. Matka tulee olemaan raskas, sille tulee mahtumaan monta vastoinkäymistä: siksi ympärillä olevat, eli oma tiimi, on olennaisen tärkeä. Älä anna periksi, vaan anna mennä.

Muista pitää hauskaa ja nauttia elämästä. Ajattelutyyli ratkaisee!

Seuraan varsin laaja-alaisesti kaikenlaista ihmisen hyvinvointiin liittyvää keskustelua, podcasteja ja videoita. Kuuntelin juuri suljetussa verkkoryhmässä olleen tunnin keskustelun siitä, miten olemme jostain syystä irtautuneet fyysisestä minästämme niin, että emme enää osaa kuunnella ja tulkita kehomme antamia viestejä.

Esimerkkinä keskustelussa mainittiin liikunnan aloittaminen tauon jälkeen. Lähdemme kävelylle ja parin päivän jälkeen nilkkaa alkaa särkeä. Kaivamme esiin muiston nuoruudesta, jolloin nilkka venähti pahasti ja aiheuttaa nyt kipua.

Toki kyseessä voi olla vamman aiheuttama vika ja virhe, mutta todennäköisemmin kyseessä on vain selitys, jonka annamme sille, että emme enää ymmärrä kehomme viestiä virheellisestä askeltamisesta. Jalka on viestittänyt huonosta askeleesta jo pari päivää erilaisilla lihastuntemuksilla, jotka olemme vain kuitanneet rasituksen aiheuttamiksi.

Rasitusta sekin, tottakai.

Kuinka usein selitämme itsellemme ajatuksiamme ja erityisesti viivyttelyitämme erilaisten ‘ikävien tehtävien’ suhteen samalla tavalla?

Pitäisi syödä terveellisesti, mutta kun en mä ehdi kun on niin kiire.
Pitäisi lähteä kävelylenkille, mutta kun tuulee, niin tukka menee sekaisin.
Pitäisi soittaa yritykseen x ja kysyä olisiko heillä töitä, mutta en haluaisi häiritä näin pienellä asialla. Niillä on varmaan tärkeämpääkin tekemistä.
Pitäisi soittaa työpaikkailmoituksesta, mutta entäs jos mä änkytän kun en oo koskaan osannu puhua puhelimessa vieraille?

Pahinta, mihin olen tänään törmännyt on selitys, että “en mä voi mennä keskustelemaan asiasta, kun mä olen introvertti”.

Kysymys on enemmän siitä, haluammeko vai emme. Ei siitä, että voimmeko vai pystymmekö, vai emme.

Edellisissä esimerkeissä on pääsääntöisesti kyseessä selitys omaan haluttomuuteemme ottaa vastuu omasta tekemisestämme. Tai jostain taustasta syntyneestä harhasta, jonka annamme rajoittaa omaa kasvuamme ihmisinä.

Sekä alun fyysisessä oman kehon kuuntelussa että jäljempänä olevassa oman ajattelun kuuntelemisessa on kyse samasta asiasta. Oman kehon kuuntelemisesta ja sen viestien oikeasta tulkinnasta. Sen sijaan, että keksisimme selityksiä viestien kautta omaksi eduksemme, meidän pitäisi kuunnella viestejä ja yrittää ymmärtää, mistä ne tulevat.

Minkä vuoksi kuittaan terveellisen ruokailun ja siitä syntyvän hyvän olon kiireellä? Miksi en voi lähteä lenkille, jos sää ei olekaan täydellinen?
Miksi en uskalla soittaa puhelimella?

Ja viimeiseen: haluanko, että jokin määritelmä rajoittaa kehittymistäni ihmisenä ja mahdollisuuksiani loistaa?

Varsin usein näihin viestien sekoittamisiin löytyy vastaus kaukaa menneisyydestä. Suosittelen tutkimaan omia tunnelukkoja ja arvioimaan niiden myötä sitä, haluanko olla lukkojeni vanki. Tunnelukkoja koskien voi tehdä tunnelukkotestin osoitteessa http://www.tunnelukkosi.fi/

Opetellaan kuuntelemaan itseämme. Ja kyseenalaistamaan tietoiset perustelumme!

LinkedInissä tuli vastaan postaus, jossa heitettiin ilmaan pari kysymystä mielikuvituksen ja unelmien yhteydestä. Kysymykset olivat seuraavat:

Syöttääkö mielikuvitus teille virtaa, haaveita ja unelmia? Onko sulla joku sellainen päämäärä tai haave mikä tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta?

Kuten Junnu Vainio lauloi oivallisesti, “köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus.” Mielikuvitus on aivoillemme ominainen toiminto. Voisi sanoa, että lähes kaikki reaktiomme ympärillämme tapahtuviin asioihin juontavat juurensa juuri aivojen pyrkimykseen ennakoida mielikuvituksen kautta tulevaa. Eräässä TEDtalkissa, jossa puhuttiin tunteista ja tunnereaktioista todettiin, että pelko ja paniikki ovat mielemme tapa reagoida tuntemattomaan uhkaan ja aivojemme luontainen tapa on kokea kaikki uusi ja tuntematon uhkakuvien kautta.

Siis mielikuvituksen kautta.

Mielikuvitus on aivojen omaa, sisäistä toimintaa. Voimme valjastaa mielikuvitusta tarvittaessa erilaisissa tilanteissa, kuten kun pitää keksiä jotain uutta tai ratkaisu aiemmin tuntemattomaan haasteeseen. Taiteilijoille ja tuotekehittäjille mielikuvituksen käyttö on elintärkeää, se muodostaa kuitenkin olennaisen kanavan luovuudelle.

Koska mielikuvitus on mielen toimintaa, vireystasomme vaikuttaa siihen merkittävästi. Riittämätön unen määrä vaikuttaa mielikuvituksen toimintaan selvästi. Kun vireystaso laskee valvomisen myötä, alkaa aivotoiminta muuttua. Loogista ajattelua ja tunnereaktioiden rajoittamista hallitsevat osat alkavat herpaantua ja käytöksestä, erityisesti tunnereaktioiden puolesta, tulee terävämpiä ja ailahtelevaisempia. Voimakas suuttumus vaihtuu hetkessä tilanteelle naureskeluun ja takaisin. Mielikuvitukselle tämä tarkoittaa sitä, että kuvitelmat muuttuvat synkemmiksi ja enemmän uhkakuvia maalaileviksi.

Unen puute vaikuttaa myös unien määrään ja sisältöön. Aivot tarvitsevat unia ja erityisesti syvän unen vaihetta purkaakseen päivän aikana saatua sisältöä tallentamalla sitä pitkäaikaismuistiin. Hyvin nukutun yön jälkeen levännyt olo syntyy siitä, että aivot ovat tyhjentäneet käyttömuistin ja uuden tiedon tallentaminen voidaan aloittaa ‘tyhjältä pöydältä’.

Bonuspointti: hyvin nukutun ja riittävän pitkän yöunen aikana aivoissa käynnistyy viemäripuhdistus, joka poistaa päivän aikana syntyneet kuona-aineet aivorakenteista. Siis ihan biologinen toiminta, joka puhdistaa aivoja!

Riittävän unen nukkuminen vähäisenkin univajejakson jälkeen saa aikaan valtavan värikkäitä ja aktiivisia unia. Jos aivot eivät ehdi tai pysty – kemiallisten aineiden vaikutuksen vuoksi (huumeet, alkoholi, kofeiini) – riittävän syvään unitilaan, kertyy unien käsittelemisen tarve myöhemmälle ajalle. Kun hyvää unta saadaan vihdoin tarpeeksi, purkavat aivot kaiken unina. Unitutkijoiden mukaan esimerkiksi kankkusunien – tai juoppohulluusunien – voimakkuuden syynä on alkoholin unia estävän vaikutuksen poistuminen.

Miten tämä kaikki liittyy unelmiin?

Mielikuvituksessa on unelmien siemen. Ilman mielikuvitusta emme voi haaveilla tulevasta tai paremmasta. Ilman mielikuvitusta olemme kiinni tässä ja nyt. Tarvitaan erittäin voimakas tarve tietoisesti nähdä tulevaisuutta, jos mielikuvitukselle ei ole elämässä sijaa. Sen sijaan mielikuvituksen avulla voimme luoda ympärillemme todellisuuden, jonka toteutumista kohti voimme pyrkiä.

Mielikuvitus luo ensimmäisessä vaiheessa oivalluksen, josta syntyy haave. Haave on vielä harmaa aavistus siitä, mitä unelma voisi olla. Kun siemen on kylvetty, se alkaa helposti itää, ja haaveesta tulee unelma. Jotain, mitä kohti voisi alkaa kulkea. Jotain, mitä voisi tavoitella.

Kun unelma on selvillä, alkaa sen työstäminen. Unelmasta tulee tavoite, ja tavoitteita tulee olla matkalla kohti unelman saavuttamista.

Mikä oli tämän kirjoituksen pääpointti? Pidä huolta unestasi, että mielikuvituksesi pysyy virkeänä. Virkeä mieli, positiivinen mielikuvitus, kirkkaat unelmat!